Avoimuus vai kaupallisuus?

Psykologiassa avoimuus on yksi viidestä persoonallisuuden piirteestä kuvaten ihmisen arvostusta seikkailuja, uteliaisuutta, epätavallisia ideoita ja mielikuvitusta kohtaan. Tietotekniikassa ja siihen liittyvissä palveluissa avoimuus taas yhdistetään usein asioiden läpinäkyvyyteen, julkisuuteen, yhteentoimivuuteen ja lähdekoodin avoimuuteen. Monet asettavat avoimuuden kaupallisuuden vastakohdaksi, ikään kuin avoimuus olisi aina hyvä ja kaupallisuus pelkästään paha, vaikka näissä on kyllä kyse aivan eri asioista. Avoimuuden vastakohta on sulkeutuneisuus, joka ei kehity vaan näivettyy omaan pienuuteensa ajan funktiona. Kaupallinenkin voi olla avointa ja avoin on kaupallista useammin kuin tiedostatkaan.

Tietotekniikkapalveluiden tuottamisessa avoimuus ei ole laatua, se on oletusarvo. Laatu on sovelluksen käyttäjän tuntemus ja mielikuva, avoimuus korkean laadun mahdollistaja. Ja nyt tulee väite, johon kaikki eivät yhdy: ilman kaupallisuutta, pelkällä avoimuudella, ei saavuteta korkeaa laatua.

Kun kaupallisuus ja avoimuus eivät ole toistensa vastakohtia, voivat ne olla parhaat kaverukset. Avoin lähdekoodi on mahdollistanut monta kaupallista menestystarinaa ja kaupalliset projektit ovat jouduttaneet avoimen lähdekoodin kehityksen usein jopa ohi kaupallisten ohjelmistotuotteiden. Molemmat siis tarvitsevat toisiaan ja sen voisivat barrikaadeillaan mesoavat ääriryhmät jo vihdoinkin tunnustaa.

Jotenkin ymmärrän, että yksittäiset sovelluskehittäjät ja kokonaiset tietotekniikkayrityksetkin haluavat valita puolensa ja liputtaa joko oman ikiaikaisen kaupallisen ohjelmistonsa tai avoimen yhteisöllisen lähdekoodin puolesta. Mutta sitä en ymmärrä, että tietotekniikan hyödyntäjät ja käyttäjät, eli esimerkiksi julkishallinnon organisaatiot, haluavat ensin valita teknologian ja sitten vasta miettivät, mitä vaatimuksia tulevan järjestelmän toiminnallisuudelle tulisi asettaa ja miten näihin tavoitteisiin päästään. Valtion- ja kunnallishallinnon tietohallinnolle löytyy kyllä JHS-suositus siitä, miten avoimen lähdekoodin ohjelmia käytetään julkisessa hallinnossa, mutta yhtä seikkaperäistä suositusta hyviksi havaituista projektimenetelmistä ei löydy. Tekniikkako on tärkeämpää kuin lopputulos?

Kaupalliset ohjelmistot sisältävät jo nyt huomattavan määrän avointa lähdekoodia ja todennäköistä on, että lähitulevaisuudessa softan hinnat painuvat nollaan tai lähelle sitä. Sen sijaan palvelut kaupallistuvat yhä laajemmin, ihmistyötä on vaikea teettää ilmaiseksi kovin pitkään ilman vararikkoa tai rikossyytettä orjuuttamisesta. Tämä ei tarkoita sitä, että ohjelmistotuotteita valmistavat yritykset kuolisivat, tosin suljettuja ohjelmistoja tekemällä niin käy. Akselilla avoin-suljettu kunkin tulee löytää omaan liiketoimintamalliinsa soveltuva paikka siten, että asiakkaille tuotettava laatu ei kärsi. Kummassakaan ääripäässä tuota akselia ei kannata olla, koska niissä ei ole liiketoimintaa. Täydellinen avoimuus on vapaaehtoistyötä, kunnia sille, ja sulkeutuneisuudessa asuu konkurssi.

Avoimuus ei ole vain tekniikkaa, vaan ennen kaikkea ihmisen ja yrityksen ominaisuus ja mielentila, joka mahdollistaa ketteryyden ja innovatiivisuuden. Avoin mieli mahdollistaa kyseenalaistamisen ja hölmöltäkin tuntuvien ideoiden esille tuomisen siten, että niitä arvostetaan. Avoimuutta on myös se, että kaupallinenkin toiminta sallitaan ja nähdään jopa täydentävänä asiana, vaikka joku siitä palkkansa saisi. Suurin osa paikkatietoalankin kaupallisista toimijoista tekee laadukasta palvelua asiakkailleen parhaita teknologioita ja palveluita hyödyntäen, olivat ne sitten kaupallisia tai avoimia, kunhan eivät ole suljettuja.

Teemu Virtanen

Kirjoittaja on Dimenteq Oy:n toimitusjohtaja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *