Valintoja, onnea ja yhteistyötä – paikkatieto voi olla kasvuala

Hetki on tässä ja nyt. Teknologia on valmiimpaa kuin koskaan. Digitalisoituminen on etenemässä hurjaa vauhtia alalle kuin alalle. Tiedon määrä räjähtää käsiin ja sen ymmärtäminen, hallitseminen, käyttäminen ja ylläpitäminen tarvitsee parempia menetelmiä. Sijainti on ylivoimainen mahdollisuus ymmärtää, hallita, käyttää ja myös ylläpitää tietoa. Kun tiedolla on sijainti se muuttuu paikkatiedoksi. On arvioitu että vuosikymmenen loppuun mennessä 100% datatransaktioista, siis tiedonvälityksestä, sisältää sijainnin. Kun nyt luet tätä pakinaa, on sijaintisi muidenkin tiedossa. Olettaen että lukutapahtuma on digitaalinen. Onko se?

Yhteiskunnan rattaita pitää liikkeessä elinkeinoelämä. Agraariyhteiskunnan aikana uudella mantereella 90% BKT:stä luotiin maatalouden parissa. Teollinen vallankumous oli huipussaan joskus 1950-luvulla, jolloin 60% BKT:stä muodostui teollisen tuotannon luoman arvon pohjalta. Palvelut olivat jo tuolloin 30% BKT:stä ja maatalous oli puristunut 10%:iin. Tänään palvelut ovat jo saavuttaneet 80%:n tason, jättäneet teollisuudelle 19% ja maataloudelle enää yhden prosentin. Näin siis USA:ssa, mutta globalisaation ansiosta emme ole tästä kehityksestä jäljessä. Suomessa palvelutyönantajien liitto arvioi palveluiden osuudeksi nyt 75% BKT:stä.

Elämme siis palveluyhteiskunnassa. Mutta mitä on tapahtumassa palveluille? Palveluiden tehostuminen tapahtuu digitalisaation avulla eli tuttavallisemmin sanottuna ne muuttuvat sähköisiksi. Palvelusektorin arvoverkossa tämä näkyy paljon laajemmin kuin vain tuotteiden sähköisenä kauppana. Koko palveluiden tuotantoketju nojaa digitalisaatioon, prosessit ovat automatisoituja tai niitä ohjataan ja seurataan automaation keinoin. Ihmiset ja koneet keskustelevat digitaalisesti, koneet ovat älykkäitä robotteja ja osaavat kommunikoida niin toistensa, kuin ihmistenkin kanssa. Jopa media on osa tätä toimintahässäkkää. Ja tämän digitalisaation tuoman tehostamisen seuraava tehostaja on sijainti. Paikkatiedon mahdollisuus on palveluiden tehostamisessa.

Suomen taloustilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kunnossa. Julkisen sektorin kustannustaakka on aivan liian suuri verrattuna siihen tuottavuuteen, josta kustannusten kattamiseen kerättävät tulot eli verot saadaan. Vienti sakkasi. Kaikki tietää miksi. Hallitus pisti kasalle kehysriihessä erilaisia ratkaisuja, jolla Suomen velkaantumista pyritään hillitsemään. Mutta tosiasia on, että meidän on saatava palveluitamme kaupaksi kansainvälisille markkinoille selkeästi nykyistä enemmän. Jos siis haluamme elää edes sillä tasolla, jonka olemme saavuttaneet.

Viennin kasvattaminen luomalla kansainvälisesti kilpailukykyisiä paikkatietopalveluita on aito mahdollisuus Suomelle. Mahdollisuuden lunastamiseen tarvitaan montaa. Luonnollisestikin vientitoimintaa varten tarvitaan yrityksiä. Yritysten tuotteiden tulee kestää kansainvälinen kilpailu niin tuotteiden ominaisuuksien, kuin hintojenkin puolesta. Tuotteita pitää myös osata markkinoida ja myydä. Tuotteita kehittämään tarvitaan osaajia. Osaajien pitää ymmärtää niin teknologia kuin palveluiden tuotteistamisenkin taidot ja menetelmät. Osaamisella tulee olla vankka pohja. Jatkuvasti kehittyvä teknologia vaatii tutkimus- ja kehitystoiminnan kaikki tasot. Kehittyvät yritykset tarvitsevat siis toimivan koulutusjärjestelmän sekä yrityksiä palvelevan tutkimustoiminnan. Kaikki nämä meillä on, mutta käytämmekö niitä oikein? Koulutammeko oikeita osaajia? Tutkimmeko oikeita asioita? Kehitämmekö oikeita tuotteita?

Kansainvälistyminen tarvitsee myös kehittyneet ja koetellut tuotteet. Tuotteilla pitää olla käyttäjiä, jotta ne ovat uskottavia. Tuotteita pitää käyttää aikuisten oikeasti, jotta ne voivat kehittyä ja olla globaalisti kilpailukykyisiä. Paikkatieto on mukana julkisen sektorin toiminnan digitalisaatiossa. Julkisen sektorin kustannustaakkaa pystytään jo nyt hillitsemään ottamalla käyttöön paikkatietoon perustuvia menetelmiä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on luonnollisesti elintärkeää, että kansainväliseen levitykseen tähtäävät yritysten tuotteet ovat Suomessa mahdollisimman laajasti niin elinkeinoelämän kuin julkisen sektorinkin käytössä. Paikkatiedon vientimahdollisuudet tarvitsevat siis julkista sektoria mukaan yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olin tässä viikolla eräässä asiantuntijaseminaarissa, jossa eräs alan tunnettu tutkimuslaitoksen edustaja kertoi uudesta organisaationsa tarjoamasta innovaatiosta. Tutkimuslaitos on tuottanut palvelun, jonka avulla käyttäjät saavat käyttöönsä paikannusvälineissä paremman sijaintitarkkuuden. Palvelun tuottamisen myyntiargumentti kyseisessä tilaisuudessa oli sanasta sanaan: ”aikaisemmin tällainen palvelu on pitänyt ostaa yrityksistä” – jotka siis ovat jo tarjonneet kyseistä samaa palvelua maksua vastaan! Tutkimuslaitoksen innovaatio on siis tarjota verovaroin palvelua, joka jo on saatavilla yrityksiltä. Väistämättä tulee mieleen, että vielä on tehtävä todella paljon töitä, ennen kuin Suomesta voi tulla kansainvälisillä markkinoilla palveluita tarjoava maa, jossa tutkimuslaitokset ovat osana arvoketjua tuottamassa edistyksellisiä ja kilpailukykyisiä vientituotteita.

Jotta tavoitetilaan, käsillä olevan digitalisaation murroksen luomiin paikkatietoalan vientimahdollisuuksiin päästään mukaan, tarvitaan montaa. Markkinat ovat laajat ja kaikkia tarvittavia tuotteita emme pysty kehittämään. Meidän on tehtävä onnistuneita valintoja, tehtävä lujasti työtä asian eteen ja oltava vielä todennäköisesti onnekkaitakin. Yhteisen tavoitetilan hahmottamiseen ja tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan siis kaikkia. Tarvitaan yrityksiä, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja julkisen sektorin käyttäjäorganisaatioita. Hetki on tässä ja nyt. Kuka lähtee mukaan?

Juha Saarentaus

Kirjoittaja työskentelee Sito Oy:ssä liiketoimintajohtajana

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *