Valintoja, onnea ja yhteistyötä – paikkatieto voi olla kasvuala

Hetki on tässä ja nyt. Teknologia on valmiimpaa kuin koskaan. Digitalisoituminen on etenemässä hurjaa vauhtia alalle kuin alalle. Tiedon määrä räjähtää käsiin ja sen ymmärtäminen, hallitseminen, käyttäminen ja ylläpitäminen tarvitsee parempia menetelmiä. Sijainti on ylivoimainen mahdollisuus ymmärtää, hallita, käyttää ja myös ylläpitää tietoa. Kun tiedolla on sijainti se muuttuu paikkatiedoksi. On arvioitu että vuosikymmenen loppuun mennessä 100% datatransaktioista, siis tiedonvälityksestä, sisältää sijainnin. Kun nyt luet tätä pakinaa, on sijaintisi muidenkin tiedossa. Olettaen että lukutapahtuma on digitaalinen. Onko se?

Yhteiskunnan rattaita pitää liikkeessä elinkeinoelämä. Agraariyhteiskunnan aikana uudella mantereella 90% BKT:stä luotiin maatalouden parissa. Teollinen vallankumous oli huipussaan joskus 1950-luvulla, jolloin 60% BKT:stä muodostui teollisen tuotannon luoman arvon pohjalta. Palvelut olivat jo tuolloin 30% BKT:stä ja maatalous oli puristunut 10%:iin. Tänään palvelut ovat jo saavuttaneet 80%:n tason, jättäneet teollisuudelle 19% ja maataloudelle enää yhden prosentin. Näin siis USA:ssa, mutta globalisaation ansiosta emme ole tästä kehityksestä jäljessä. Suomessa palvelutyönantajien liitto arvioi palveluiden osuudeksi nyt 75% BKT:stä.

Elämme siis palveluyhteiskunnassa. Mutta mitä on tapahtumassa palveluille? Palveluiden tehostuminen tapahtuu digitalisaation avulla eli tuttavallisemmin sanottuna ne muuttuvat sähköisiksi. Palvelusektorin arvoverkossa tämä näkyy paljon laajemmin kuin vain tuotteiden sähköisenä kauppana. Koko palveluiden tuotantoketju nojaa digitalisaatioon, prosessit ovat automatisoituja tai niitä ohjataan ja seurataan automaation keinoin. Ihmiset ja koneet keskustelevat digitaalisesti, koneet ovat älykkäitä robotteja ja osaavat kommunikoida niin toistensa, kuin ihmistenkin kanssa. Jopa media on osa tätä toimintahässäkkää. Ja tämän digitalisaation tuoman tehostamisen seuraava tehostaja on sijainti. Paikkatiedon mahdollisuus on palveluiden tehostamisessa.

Suomen taloustilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kunnossa. Julkisen sektorin kustannustaakka on aivan liian suuri verrattuna siihen tuottavuuteen, josta kustannusten kattamiseen kerättävät tulot eli verot saadaan. Vienti sakkasi. Kaikki tietää miksi. Hallitus pisti kasalle kehysriihessä erilaisia ratkaisuja, jolla Suomen velkaantumista pyritään hillitsemään. Mutta tosiasia on, että meidän on saatava palveluitamme kaupaksi kansainvälisille markkinoille selkeästi nykyistä enemmän. Jos siis haluamme elää edes sillä tasolla, jonka olemme saavuttaneet.

Viennin kasvattaminen luomalla kansainvälisesti kilpailukykyisiä paikkatietopalveluita on aito mahdollisuus Suomelle. Mahdollisuuden lunastamiseen tarvitaan montaa. Luonnollisestikin vientitoimintaa varten tarvitaan yrityksiä. Yritysten tuotteiden tulee kestää kansainvälinen kilpailu niin tuotteiden ominaisuuksien, kuin hintojenkin puolesta. Tuotteita pitää myös osata markkinoida ja myydä. Tuotteita kehittämään tarvitaan osaajia. Osaajien pitää ymmärtää niin teknologia kuin palveluiden tuotteistamisenkin taidot ja menetelmät. Osaamisella tulee olla vankka pohja. Jatkuvasti kehittyvä teknologia vaatii tutkimus- ja kehitystoiminnan kaikki tasot. Kehittyvät yritykset tarvitsevat siis toimivan koulutusjärjestelmän sekä yrityksiä palvelevan tutkimustoiminnan. Kaikki nämä meillä on, mutta käytämmekö niitä oikein? Koulutammeko oikeita osaajia? Tutkimmeko oikeita asioita? Kehitämmekö oikeita tuotteita?

Kansainvälistyminen tarvitsee myös kehittyneet ja koetellut tuotteet. Tuotteilla pitää olla käyttäjiä, jotta ne ovat uskottavia. Tuotteita pitää käyttää aikuisten oikeasti, jotta ne voivat kehittyä ja olla globaalisti kilpailukykyisiä. Paikkatieto on mukana julkisen sektorin toiminnan digitalisaatiossa. Julkisen sektorin kustannustaakkaa pystytään jo nyt hillitsemään ottamalla käyttöön paikkatietoon perustuvia menetelmiä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on luonnollisesti elintärkeää, että kansainväliseen levitykseen tähtäävät yritysten tuotteet ovat Suomessa mahdollisimman laajasti niin elinkeinoelämän kuin julkisen sektorinkin käytössä. Paikkatiedon vientimahdollisuudet tarvitsevat siis julkista sektoria mukaan yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olin tässä viikolla eräässä asiantuntijaseminaarissa, jossa eräs alan tunnettu tutkimuslaitoksen edustaja kertoi uudesta organisaationsa tarjoamasta innovaatiosta. Tutkimuslaitos on tuottanut palvelun, jonka avulla käyttäjät saavat käyttöönsä paikannusvälineissä paremman sijaintitarkkuuden. Palvelun tuottamisen myyntiargumentti kyseisessä tilaisuudessa oli sanasta sanaan: ”aikaisemmin tällainen palvelu on pitänyt ostaa yrityksistä” – jotka siis ovat jo tarjonneet kyseistä samaa palvelua maksua vastaan! Tutkimuslaitoksen innovaatio on siis tarjota verovaroin palvelua, joka jo on saatavilla yrityksiltä. Väistämättä tulee mieleen, että vielä on tehtävä todella paljon töitä, ennen kuin Suomesta voi tulla kansainvälisillä markkinoilla palveluita tarjoava maa, jossa tutkimuslaitokset ovat osana arvoketjua tuottamassa edistyksellisiä ja kilpailukykyisiä vientituotteita.

Jotta tavoitetilaan, käsillä olevan digitalisaation murroksen luomiin paikkatietoalan vientimahdollisuuksiin päästään mukaan, tarvitaan montaa. Markkinat ovat laajat ja kaikkia tarvittavia tuotteita emme pysty kehittämään. Meidän on tehtävä onnistuneita valintoja, tehtävä lujasti työtä asian eteen ja oltava vielä todennäköisesti onnekkaitakin. Yhteisen tavoitetilan hahmottamiseen ja tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan siis kaikkia. Tarvitaan yrityksiä, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja julkisen sektorin käyttäjäorganisaatioita. Hetki on tässä ja nyt. Kuka lähtee mukaan?

Juha Saarentaus

Kirjoittaja työskentelee Sito Oy:ssä liiketoimintajohtajana

Maanmittarista tuli geoinformatiikko!

Teknillinen korkeakoulu on paikka, jonka me maanmittaustekniikan diplomi-insinöörit muistamme rakkaana opinahjonamme. Viime vuosien yliopistomaailman myllerryksessä kaikki on pantu uusiksi. Teknillistä korkeakoulua ei enää ole. Sen sijaan pitää puhua Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta ja maankäyttötieteiden laitoksesta.

Eikä tässä vielä kaikki! Syksyllä 2016 myllerrykset jatkuvat ja opiskelu jaetaan yhdeksään uuteen maisteritason ohjelmaan, joista yksi on Geoinformatiikka. Se sisältää geodesian, fotogrammetrian, kaukokartoituksen, geoinformaatiotekniikan ja kartografian opinnot. Perinteisestä maanmittarista tulee siten geoinformatiikko.

Olin aivan viime vuosituhannen lopun nurkilla jossakin työryhmässä kommentoimassa sen aikaista suunnitelmaa opintojen uudistamiseksi. Maailma ei ole mielestäni muuttunut paljoakaan viidessätoista vuodessa. Silloin tärkeätä oli turvata perinteisten, maanmittausalan eri osa-alueet taitavien opiskelijoiden koulutusmahdollisuudet, nostaa maanmittausalan houkuttelevuutta opiskelupaikkana ja kehittää opiskelun sisältöä paremmin nopeasti muuttuvan työelämän tarpeita vastaavaksi.

Maanmittaustekniikan osasto katosi nimenä 1990-luvun lopulla, mutta alaa on voinut koko ajan opiskella milloin minkäkin nimisen osaston alla. Koulutusmahdollisuudet lienee siis turvattu, mutta onko maanmittausala houkutteleva vaihtoehto tämän päivän nuorelle? Paikkatiedot ovat jatkuvasti mediassa ja paikkatietojen hyödyntämismahdollisuuksia esitellään TV:n uutislähetyksissä. Paikkatiedot ovat arkipäiväistyneet ja kiinteä osa tämän päivän yhteiskuntaa. Kysynkin, miksei uuden opinto-ohjelman nimeksi tullut paikkatietotekniikka? Opiskelumahdollisuuksien markkinointi olisi tehty paljon helpommaksi!

Onneksi meillä geoinformatiikan diplomi-insinööreitä tarvitsevilla työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa uuden opetuksen sisältöön ja kertoa millaista osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa. Keskustelutilaisuus aiheesta järjestetään keskiviikkona 9. huhtikuuta 2014 klo 14.00 – 16.30 entisessä TKK:n hallituksen istuntosalissa osoitteessa Otakaari 1 (entinen TKK:n päärakennus, 3. krs). Ilmoittautumiset 4.4. sähköpostiin salla.multimaki@aalto.fi. (Menisin itsekin paikalle, mutta olen silloin jo kauan sitten varatulla työmatkalla)

Mikko Salonen

Kirjoittaja työskentelee Blom Kartta Oy:n toimitusjohtajana

PS: Muistetaan näin kesän kynnyksellä vastuumme opinnäyte- ja kesätyöpaikkojen tarjoamisessa geoinformatiikkaa opiskeleville nuorille!

Sähköä ilmassa?

Kun sähkö aikanaan keksittiin, tuskin arvattiin, mitä seurauksia sillä tulee olemaan. Koko teollistunut yhteiskunta on rakentunut pitkälti sähkön varaan, ja tänä päivänä olemme entistä enemmän riippuvaisia erilaisista sähköisistä vempaimista. Välttämättömän lämmön ja perusteollisuuden lisäksi pippurimyllytkin pyörivät jo sähköisesti. Klassisin turhake lienee nenäkarvaleikkuri.

Mitenköhän ihmiset muutama vuosisata sitten olisivat asian ymmärtäneet, jos heille olisi sanottu, että palvelutkin tulevat sähköistymään? Todennäköisesti he olisivat pelästyneet ja juosseet karkuun? Sähkön vaarallisuus oli jo havaittu, eikä ihme, onhan sähköä käytetty jo vuosia myös ihmisiä vahingoittavaan tarkoitukseen.

Liekö sitten noilta ajoilta perua, että sähköiseen asiointiin suhtaudutaan hieman penseästi ja ehkä myös peläten? Johtuuko suhtautuminen siitä, että pelätään sähköisen asioinnin mukanaan tuomia muutoksia ja rutiinien rikkoutumista? Vai onko vain niin, että sähköisen asioinnin hyötyjä ei nähdä, koska prosessit noudattelevat perinteisiä toimintamalleja.

Niin tai näin, sähköinen asiointipalvelu on nykypäivää. Meille paikkatiedon ammattilaisille tämä tarkoittaa huikeaa mahdollisuutta. Ovathan kaikki palvelut tavalla tai toisella sijaintiin kytkettyjä. Esimerkiksi suunnitteluun ja rakentamisen aikaiseen toimintaan paikkatieto tuo tehokkuutta. Ja kun uusi asuinpaikka vihdoin löytyy tai valmistuu, paikkatiedon avulla on helppo tutustua uuteen ympäristöön ja löytää ominaisuustietoa ympäröivästä yhteisöstä.

Koska tietomäärät verkossa kasvavat koko ajan, mahdollistaa tietojen yhdistely tulevaisuudessa enemmän ja enemmän tietokokonaisuuksia, joita voidaan palveluita kehittäessä käyttää. Myös perinteinen viranomaisasioiminen alkaa olla jo kohtuudella sähköistetty, ja vauhti tuntuu kokoajan kasvavan. Hyvä näin.

Luomalla kotimaahan hienoja asiointipalveluita avautuu myös suomalaiselle paikkatietoalan osaamiselle mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Ja tätä mahdollisuutta meidän tulee vaalia pitämällä huoli siitä, että toimimme markkinalähtöisesti. Ylhäältä ohjatut ”yksipalvelukaikille”-ratkaisut eivät tule viemään yhteiskuntaamme tässä asiassa eteenpäin, vaan sopiva kilvoittelu pitää toimijat aktiivisina ja innokkaina kehittämään omista ratkaisuistaan entistä ehompia.

Miksiköhän muuten verkkoasioinnista käytetään nimitystä sähköinen asiointi?

Mike von Wehrt

Kirjoittaja työskentelee toimialajohtajana Tekla Oy:ssä (Infra & Energy, Julkishallinto)

Hyvä paha paikkatieto ja niksit paikkatietopeikon kesyttämiseen

Edward Snowdenin paljastettua, miten isossa maailmassa myös sijaintitiedot ovat vapaata riistaa uteliaille silmille, moni säikähti ja kävi nappaamassa vikkelään pois päältä puhelimen paikannustoiminnot. Mutta moni palautti ne pian myös takaisin. Elämä nyt vaan on hauskempaa ja helpompaa karttasovellusten sekä muiden sijaintia hyödyntävien appsien kanssa.

Lapsena meitä peloteltiin hammaspeikoilla. Sellaiset sai huuhdottua pois fluoritahnalla ja napakalla otteella hammasharjasta. Mutta miten hallitaan paikkatietopeikkoa, sen hyötyjä ja riskejä?

Yksityiselämässä jokainen tekee omat ratkaisunsa siitä, miten vapaasti oman sijaintinsa haluaa muille jakaa ja miten sijaintitietoja yleensäkin hyödyntää. Liike-elämässä näillä valinnoilla voi kuitenkin olla vaikutuksia, joita ei heti tulisi ajatelleeksi.

Monelle meistä työpuhelin on myös vapaa-ajan puhelin. Sillä lähetellään viestit naamakirjaan ja korkataan ravintoloita. Mutta kuinka monen yrityksen tietoturvapolitiikassa on uhrattu ajatustakaan sille, mitä työntekijöiden sijaintitiedot some-maailmassa kertovat yrityksen asioista?

Mietitäänpä esimerkiksi Nokian Android-puhelinten kehitystä, joka pysyi hyvin salassa. Entäpä jos olisit tiennyt, keitä Nokian puhelinkehittäjät ovat ja olisit heidän seuraajansa somessa? ”Erkki kommentoi käyttäjän Tuukka viestiä kohteessa Mountain View, California”. Taas. Katsotaanpa, mikä siellä sijaitsee.

Vaikka Erkin vierailut Googlen pääkonttorilla ovat nyt fiktiota, vastaavia esimerkkejä tuttujen sijaintitietojen kyvystä kertoa ilmassa olevia työkuvioita löytyy hetkessä. Ketkä ovat tavanneet ja missä.

Paikkatiedon jakamisen pelko, jota kutsun paikkatietopeikoksi, on siis ihan ymmärrettävää. Tämä peikko on onneksi melko helposti kesytettävissä. Ohjeistuksella ja avoimella keskustelulla pääsee pitkälle. Jo asian tiedostaminen auttaa paljon. Sijainnin jakamista sosiaalisessa mediassa ei tarvitse kieltää, mutta työmatkoilla on hyvä tiedostaa, miten paikkatieto jättää seurattavan jäljen.  Tämä mielessä voimme iloisesti jatkaa mobiilipaikkatiedosta nauttimista.

Emmi Jouslehto

Jutun kirjoittaja vastaa CGI:ssä paikkatietoliiketoiminnasta. CGI tarjoaa asiakkailleen kattavasti kaikki paikkatietoalan palvelut – tietoturvaa unohtamatta.

I’m a big big GIS, in a big big world

Kun kaikesta tuli suurempaa!

Kun aloin kirjoittaa tätä blogitekstiä, päätin aluksi selvittää mistä kaikesta oli tullut isompaa. Otaksuin, että löydän helposti muutaman esimerkin rikastamaan päässäni pyörineitä ajatuksia, tulos olikin hämmentävä – oikeastaan aika iso.

Käyttämäni selain kertoi, että mm. Apple ja Google ovat suurempia brändejä kuin Coca-Cola, ”sharing economysta” tulee suurempi kuin internetistä, sähköautojen myynti on suurempaa kuin koskaan ja kasvanut lähes nelinkertaiseksi, Filippiinien talous kasvoi ja kasvaa suurimmalla vauhdilla. Eikä unohdeta näitäkään: älypuhelinten määrä on suurempi kuin koskaan ja niiden sisältämien sovellusten käyttö kasvaa yhä suuremmaksi, 3D-tulostimien määrä puolitoistakertaistui vuodessa, ja myös robotteja on enemmän kuin koskaan.

Toki myös täällä koti-Suomessa kaikki on kasvanut, kuten perintöprinssin lihakset, asuntovelat, lapsitähdet, turistivirrat, tuloerot, kirjastojen lainamäärät, kaupan varastot, vaatimukset IT-laitteille ja suomalaisten netissä viettämä aika, erityisesti yli 55-vuotiailla.

Itselläni ajatukset kaikesta suuresta liittyivät lähinnä asuntojen, autojen, annosten ja kanssaihmisten kokoon. Onko kaikki todella niin paljon suurempaa? Kyllä on ainakin Texasissa mutta on myös muualla. Asuntojen keskipinta-ala on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana yli 20 prosenttia, mitä haikeudella seuraan. Olisihan se oma huone ollut ihan kiva.

Myös autot ovat yli 20 prosenttia suurempia kuin ennen, minkä voi aistia hieman liian tiiviinä parkkiruutuina, mutta epämukavuusalueellansa ihminen vasta kehittyy. Annoksetkin ovat kasvaneet kuin salaa kun 12” lautaskoko on kuin varkain korvannut vielä 1990-luvulla yleisesti käytetyn ”kymppituumaisen”. Minä ja sinä, keskipituutemme on kasvanut puolitoista senttimetriä per vuosikymmen täällä hyvän ruuan ja isojen annoskokojen ääressä.

Miksi sitten data ei saisi kasvaa? Ja paikkatiedosta siinä sivussa.

Itseäni asia on ruvennut kiinnostamaan niin, että päätin selvittää miksi kasvaneesta datamäärästä puhutaan Big Datana mutta meistä, ihmisistä, ei puhuta Big Humaneina tai autoista Big Careina, ja Big Apple viittaa New Yorkiin. Hampurilaisista puhuttaessa Big-sanan käyttö on jo keksitty.

Ratkaisu oli kuitenkin lähempänä kuin osasin arvatakaan. Oikeastaan ihan omassa taskussani, siinä älypuhelimen näytöllä, jossa se minua niin usein opastaa perille. Kartta, joka tuli jokaiseen taskuun – joka kohta tulee jokaiselle työpöydälle.

Paikkatiedon kasvaessa yhä useamman organisaation ja kansalaisen arkea helpottamaan, olemme itsekin alkaneet miettiä sille toista nimeä. Paikkatiedon avulla emme halua enää tuottaa ratkaisua vain pienen käyttäjäryhmän rajattuun ongelmaan vaan näemme, että sen avulla kokonaiset organisaatiot, ja niissä työskentelevät tyypit, voivat hyödyntää sitä kaikissa toimissaan ja toiminnoissaan. Siitä on muodostumassa universaali integraattori, jonka avulla datamassat linkittyvät toisiin – yhdeksi yhteiskäyttöiseksi kokonaisuudeksi, joka tarjoaa palveluita ja näkymiä päätöksen tekoon, operatiiviseen toimintaan ja johtamiseen.

Siinä missä vanhat väsyneet numeraaliset raportit tappoivat luovuuden, uudet visualisoidut raporttipinnat tarjoavat inspiraation ja luovuuden lähteen – ja kaikkia käyttäjiä tasa-arvoisesti puhutellen. Ja jos et tätä usko, niin koe paikkatiedon avulla toteutetut animoidut ja prediktiiviset tilannekuvat, jotka tarjoavat reaaliajassa näkymän toimintaasi – pistävät sinut kartalle!

Niin ja tätä me kutsumme LOCATION INTELLIGENCEKSI.

It’s not a big big thing, if you leave me (small GIS), but I do do feel that. I do do will miss you much, miss you much…

Sami Masala

Kirjoittaja on Karttakeskuksen myyntijohtaja