Paikkatiedon paikka on vientimarkkinoilla

Suomen paikkatietoklusteri FLIC piti ensimmäisen yhteisen seminaarin toukokuun alussa. Seminaarin päätarkoitus oli avata paikkatiedon mahdollisuuksia ennen kaikkea elinkeinoelämän toimijoille. Julkisen puolen yhteistoimintaa on alalla perinteisesti jo olemassa. Klusteriyritykset haluavat laajentaa nykyisen paikkatietoyhteisön toimintaa kattamaan laajempia mahdollisuuksia organisaatioiden kilpailukyvyn tehostajana ja innovatiivisten uusien palveluiden kehittämisessä.

Seminaarimme ohjelma oli erityisen laadukas ja kansainvälisten alan toimijoiden esitykset käänsivät suomalaistenkin esittäjien kielivalintaa seminaarimme loppua kohden.

Next time we will create even more international seminar!

Paikkatieto itsessään ei ole juuri muuta kuin teknologiaa, joten sellaisenaan sillä ei asioita viedä eteenpäin. Sen sijaan paikkatiedon soveltaminen tarjoaa jatkuvasti kasvavan määrän mahdollisuuksia. Soveltamisen mahdollistavat innovatiiviset yritykset jotka löytävät rakennemuutoksen jyrätessä eteenpäin toiminnan arvoverkostosta oman palvelutarjontansa uudet mahdollisuudet. Klusterimme yksi merkittävimmistä onnistumisista on yritysten yhteistyö, jossa olemme luoneet hyvähenkisen mallin toiminnallemme. Yhteistyö ei ole vain yhteisiä tapaamisia, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden luoda useamman yrityksen rakentamia palvelukokonaisuuksia, joilla on globaalit markkinat.

Paikkatiedon paikka on vientimarkkinoilla. Useat klusteriyritykset toimivat jo kansainvälisillä markkinoilla tai ovat osa kansainvälistä yritystä, jossa Suomen yksikkö toimii paikkatiedon osaamiskeskuksena. Varsinkin elinkeinoelämän asiakkaamme ovat usein jo globaaleja toimijoita tai ovat hakeutumassa sellaisiksi. Suomi tarvitsee uusia vientituotteita ja yhteistyömme avulla niitä on mahdollisuus synnyttää. Tavoitteemme on edelleen saada julkiset toimijat mukaan tukemaan laajemmin tätä kehitystä. Kevään päättäjätapaamisten perusteella töitä on tällä saralla vielä edessä, vaikkakin monia rohkaisevia kohtaamisia on jo käyty.

Juha Saarentaus

Kirjoittaja työskentelee liiketoimintajohtajana Sito Oy:ssä

Kuntaliitto ja FLIC – yhteistä edunvalvontaa

FLIC:n hallituksen jäsenet ovat talven ja kevään aikana käyneet esittelemässä FLIC:n toimintaa paikkatietoalan sidosryhmille ja toimijoille. Muutamissa paikoissa keskusteltavaa on riittänyt useampaankin tapaamiseen, ja jatkotoimenpiteistä on sovittu käytännössä kaikissa tapaamisista. Nämä ovat erittäin myönteisiä merkkejä. FLIC on otettu erinomaisesti vastaan  paikkatietoalan yritysten yhteisenä edunvalvojana ja alan yhteistyöelimenä.

Allekirjoittanut ja FLIC:n puheenjohtaja Juha Saarentaus vierailivat viime viikolla toistamiseen Kuntaliitossa. Kuntien edunvalvoja ja paikkatietoalan yritysten edunvalvoja luonnostelivat tapaamisessa nelikohtaisen listan loppuvuoden yhteisistä tavoitteista ja jatkokeskustelun kohteista:

1. Toimivien markkinoiden edistäminen – liittyy läheisesti FLIC:n tavoitteisiin selkiyttää yksityisen ja julkisen sektorin rooleja paikkatietoalalla.

2. Vientitoiminnan edistäminen – molempien osapuolien etu. Vienti-innovaatiot tuovat uutta myös kunnille.

3. Paikkatietoala hallitusohjelmaan – strategisesti tärkeä tavoite. Pohtimista vaatii mikä olisi keskeisin kirjaus paikkatietoalan toimintaedellytyksistä hallitusohjelmaan. Kovin montaa asiaa, kun ei tuohon asiakirjaan mahdu.

4. Kuntien paikkatietojen avaaminen – lienee sanomattakin selvää, että tiukin keskustelu tullaan käymään kuntien paikkatietojen mahdollisesta avaamisesta Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen tavoin.

FLIC:n Location Business Forumissa keskiviikkona 7.5. puhunut Tampereen kaupungingeodeetti Anna Mustajoki kertoi, että kaupungin strategiassa todetaan, että kaupungin tuottamaa tietoaavataan. ”Strategian mukaisesti nyt on sitten pohdittava, että edetäänkö tässä esimerkiksi kantakartan osalta.”

Kuntaliiton näkökulmana on puolustaa kuntien aineistojen myynnistä saatavia tuloja. Kuntaliitto haluaa, että kuntakenttä toimisi yhtenäisesti ja näkee, että avoimuus sinänsä ei ole ongelma vaan saatavuus ja korvaavien ansaintalogiikkojen löytäminen.

Haastan FLIC:n jäsenyritykset pohtimaan miten kuntien aineistojen avaaminen pitäisi toteuttaa ja mitkä voisivat olla niitä ”porkkanoita”, joilla asiaa saataisiin eteenpäin! Palaute listan muihin tavoitteisiin liittyen on myös tervetullutta.

Mikko Salonen

Kirjoittaja työskentelee toimitusjohtajana Blom Kartta Oy:ssä

Paikkatiedon popularisoituminen

Takana alkaa olla ne ajat kun paikkatiedosta ulkopuolisille puhuttaessa joutui aina selittämään, että kyseessä ei ole hammaslääketiede, vaan oma tieteenala, joka kuvaa ympäristössä sijainniltaan tunnettuja kohteita ja niiden ominaisuuksia.

Mobiililaitteet ja kännykät ovat luoneet paikkatiedosta kaikille tutun käsitteen, ja kukapa ei olisi silloin tällöin piipahtanut geokätköllä tai ainakin käyttänyt auton navigaattoria. Paikkatieto on tullut myös tutuksi erilaisten palveluiden kautta, joita kuka tahansa voi verkon välityksellä käyttää ja luoda niihin omia karttoja sekä tietokokoelmia.

Paikkatiedon hyödyntäminen kaikenlaisessa toiminnassa kiihtyy jatkuvasti. Kaupunkisuunnittelussa pystytään hyödyntämään yhä laajempia tietokokonaisuuksia ja kuvaamaan niitä kartalla. Big Dataa on verkko pullollaan ja sitä saadaan entistä helpommin linkitettyä kartalle kuvaamaan erilaisia ilmiöitä. Perinteisiä analyysejä voidaan tuottaa liukuhihnalla ja luottamusmiehet pääsevät kuntaorganisaatioissa tekemään päätöksiä näyttävien esitysten pohjalta. Myös yritykset voivat eri tietolähteistä ongitun tiedon avulla löytää toiminnalleen uusia, hyviä liikepaikkoja. Hyvä näin!

Uusia teknologioita hyödyntäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että edelleen tarvitaan myös osaamista. On äärimmäisen tärkeää, että tietoja kartalle viedessä tietää mitä tekee. Liian kevyt suhtautuminen saattaa johtaa katastrofaalisiin johtopäätöksiin. Koska paikkatieto arkipäiväistyy, olisi syytä harkita, että pitäisikö sen opettaminen aloittaa jo peruskoulussa? Perinteiset aarrekartat laadittaisiin digitaalisina ja tutustuttaisiin tietotekniikan avulla tähän kiehtovaan maailmaan. Tällä varmistettaisiin, että tulevaisuudessakin löytyy kiinnostusta opiskella alaa ja voitaisiin saavuttaa taas jotain erityistä osaamista, jolla Suomi saadaan nousuun!

Mike von Wehrt

Kirjoittaja työskentelee toimialajohtajana Tekla Oy:ssä (Infra & Energy, Julkishallinto)

Kannattavaa liiketoimintaa avoimista paikkatietoaineistoista

Ilmaisten tietojen, tuotteiden ja palveluiden tarjonnalla voidaan nykyään luoda kannattavaa liiketoimintaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Google, jonka palvelut ovat käyttäjille ilmaisia, mutta jonka liikevaihto on huomattava mainostulojen ansiosta.

Viime vuosien aikana myös avoimia paikkatietoaineistoja on tullut saataville runsaasti, kun muun muassa Maanmittauslaitos avasi paikkatietoaineistojansa toukokuussa 2012. Näiden tavoitteena on synnyttää uutta liiketoimintaa ja luoda kansalaisia hyödyttäviä palveluita. Mitä enemmän erilaisia paikkatietoaineistoja voidaan yhdistää, sitä suuremmat mahdollisuudet on myös löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja luoda palveluita. Hyvä esimerkki kansalaisia hyödyttävästä palvelusta on Reittiopas, jossa on käytetty useasta lähteestä (mm. MML, kunnat, HSL) olevia avoimia paikkatietoaineistoja. Tästä huolimatta Reittiopas on myös kannattavaa liiketoimintaa.

Vaikka avoimia paikkatietoaineistoja on käytössä valtavasti, niitä käytetään vielä epäröiden. Tämä johtuu osittain siitä, että tarjolla olevien aineistojen määrä on niin suuri, että on vaikea tietää mistä lähteä liikkeelle. Joillekin voi myös olla epäselvää, mihin kaikkiin tarkoituksiin avoimia paikkatietoaineistoja voi käyttää. Nämä haasteet voidaan nähdä myös liiketoimintamahdollisuuksina. Paikkatietoalan ammattilaiset voivat auttaa asiakkaitaan käymään läpi avoimia aineistoja ja löytää sieltä heille hyödyllisimmät. Tällä tavalla asiakas säästää aikaa heille sopivan aineiston löytämisessä, eikä asiakkaalla itsellään tarvitse olla aineisto-osaamista. Paikkatietoalan osaajille tässä piilee mahdollisuus jalostaa avointa paikkatietoa laadukkaaseen ja lisäarvoa tuottavaan muotoon.

Myös avointen paikkatietoaineistojen käsittelemisessä saattaa eteen tulla haasteita, joiden ratkaisemisessa alan yritykset auttavat asiakkaitaan. Aineisto ei välttämättä ole saatavilla kokonaisena, vaan se on ladattava osissa. Lisäksi aineiston formaattia tai koordinaatistoa voidaan joutua muuttamaan asiakkaan tarpeeseen sopivaksi. Joissain tapauksissa aineistosta voi puuttua kuvaustekniikka, eli se on visualisoidun datan sijaan pelkästään raakadataa. Kaikissa tapauksissa avoimelle paikkatietoaineistolle täytyy aina tehdä laadun tarkastus, jotta voidaan varmistua sen sopivuudesta käyttötarkoitukselle.

Lisäksi projektien aikatauluissa ei välttämättä ole allokoitu aikaa avoimien paikkatietoaineistojen hyödyntämisen selvitystyöhön. Tarvittavaa tietoa ei välttämättä ole saatavilla yhdestä paikasta, jolloin täytyy yhdistää useita eri aineistoja. Tällöin aikaa ja rahaa kuluu uusien asioiden opetteluun. Alan yritysten liiketoiminnan ytimessä onkin paikkatietoaineistojen toimittaminen nopeasti yhdestä paikasta juuri sellaisessa muodossa kuin asiakas toivoo.

Vaikka osa paikkatietoaineistoista on jo avautunut, on edelleen paljon aineistoja, jotka eivät ole vapaasti kansalaisten käytettävissä. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyn toimialan tarvitsemat erikoisaineistot. Toisaalta muun muassa viranomaiset tarvitsevat ehdottoman luotettavan aineiston käyttöönsä, ja tällaisissa tapauksissa täytyy miettiä riittävätkö avoimet aineistot sellaisenaan vai tarvitseeko niitä käsitellä riittävän laadun takaamiseksi.

Avointa paikkatietoa hyödyntäessä käyttäjän on myös itse pidettävä huolta siitä, että mahdolliset aineistoon tehtävät muutokset ovat ajan tasalla. Jos paikkatietoaineiston ostaa niitä toimittavalta organisaatiolta, toimittaja sitoutuu päivittämään aineistoa jatkuvasti, joten asiakas voi luottaa siihen, että heille toimitettu lopputuote on ajantasainen ja luotettava.

Pia Lähde-Lyytinen

Kirjoittaja vastaa CGI:ssä paikkatietopalveluista

Avoimuus vai kaupallisuus?

Psykologiassa avoimuus on yksi viidestä persoonallisuuden piirteestä kuvaten ihmisen arvostusta seikkailuja, uteliaisuutta, epätavallisia ideoita ja mielikuvitusta kohtaan. Tietotekniikassa ja siihen liittyvissä palveluissa avoimuus taas yhdistetään usein asioiden läpinäkyvyyteen, julkisuuteen, yhteentoimivuuteen ja lähdekoodin avoimuuteen. Monet asettavat avoimuuden kaupallisuuden vastakohdaksi, ikään kuin avoimuus olisi aina hyvä ja kaupallisuus pelkästään paha, vaikka näissä on kyllä kyse aivan eri asioista. Avoimuuden vastakohta on sulkeutuneisuus, joka ei kehity vaan näivettyy omaan pienuuteensa ajan funktiona. Kaupallinenkin voi olla avointa ja avoin on kaupallista useammin kuin tiedostatkaan.

Tietotekniikkapalveluiden tuottamisessa avoimuus ei ole laatua, se on oletusarvo. Laatu on sovelluksen käyttäjän tuntemus ja mielikuva, avoimuus korkean laadun mahdollistaja. Ja nyt tulee väite, johon kaikki eivät yhdy: ilman kaupallisuutta, pelkällä avoimuudella, ei saavuteta korkeaa laatua.

Kun kaupallisuus ja avoimuus eivät ole toistensa vastakohtia, voivat ne olla parhaat kaverukset. Avoin lähdekoodi on mahdollistanut monta kaupallista menestystarinaa ja kaupalliset projektit ovat jouduttaneet avoimen lähdekoodin kehityksen usein jopa ohi kaupallisten ohjelmistotuotteiden. Molemmat siis tarvitsevat toisiaan ja sen voisivat barrikaadeillaan mesoavat ääriryhmät jo vihdoinkin tunnustaa.

Jotenkin ymmärrän, että yksittäiset sovelluskehittäjät ja kokonaiset tietotekniikkayrityksetkin haluavat valita puolensa ja liputtaa joko oman ikiaikaisen kaupallisen ohjelmistonsa tai avoimen yhteisöllisen lähdekoodin puolesta. Mutta sitä en ymmärrä, että tietotekniikan hyödyntäjät ja käyttäjät, eli esimerkiksi julkishallinnon organisaatiot, haluavat ensin valita teknologian ja sitten vasta miettivät, mitä vaatimuksia tulevan järjestelmän toiminnallisuudelle tulisi asettaa ja miten näihin tavoitteisiin päästään. Valtion- ja kunnallishallinnon tietohallinnolle löytyy kyllä JHS-suositus siitä, miten avoimen lähdekoodin ohjelmia käytetään julkisessa hallinnossa, mutta yhtä seikkaperäistä suositusta hyviksi havaituista projektimenetelmistä ei löydy. Tekniikkako on tärkeämpää kuin lopputulos?

Kaupalliset ohjelmistot sisältävät jo nyt huomattavan määrän avointa lähdekoodia ja todennäköistä on, että lähitulevaisuudessa softan hinnat painuvat nollaan tai lähelle sitä. Sen sijaan palvelut kaupallistuvat yhä laajemmin, ihmistyötä on vaikea teettää ilmaiseksi kovin pitkään ilman vararikkoa tai rikossyytettä orjuuttamisesta. Tämä ei tarkoita sitä, että ohjelmistotuotteita valmistavat yritykset kuolisivat, tosin suljettuja ohjelmistoja tekemällä niin käy. Akselilla avoin-suljettu kunkin tulee löytää omaan liiketoimintamalliinsa soveltuva paikka siten, että asiakkaille tuotettava laatu ei kärsi. Kummassakaan ääripäässä tuota akselia ei kannata olla, koska niissä ei ole liiketoimintaa. Täydellinen avoimuus on vapaaehtoistyötä, kunnia sille, ja sulkeutuneisuudessa asuu konkurssi.

Avoimuus ei ole vain tekniikkaa, vaan ennen kaikkea ihmisen ja yrityksen ominaisuus ja mielentila, joka mahdollistaa ketteryyden ja innovatiivisuuden. Avoin mieli mahdollistaa kyseenalaistamisen ja hölmöltäkin tuntuvien ideoiden esille tuomisen siten, että niitä arvostetaan. Avoimuutta on myös se, että kaupallinenkin toiminta sallitaan ja nähdään jopa täydentävänä asiana, vaikka joku siitä palkkansa saisi. Suurin osa paikkatietoalankin kaupallisista toimijoista tekee laadukasta palvelua asiakkailleen parhaita teknologioita ja palveluita hyödyntäen, olivat ne sitten kaupallisia tai avoimia, kunhan eivät ole suljettuja.

Teemu Virtanen

Kirjoittaja on Dimenteq Oy:n toimitusjohtaja

Kartta on ilmaisuvoimainen viestinnän ja päätöksenteon työkalu

Kartta on ilmaisuvoimainen viestinnän ja päätöksenteon työkalu, mutta silti kartan valmistamiseen liittyy turhaa mystiikkaa ja vääristyneitä mielikuvia. Edelleen vuonna 2014 kun henkilöä pyydetään piirtämään kartta on ensisijainen työväline paperi ja kynä, samaan aikaan kun kirjeen kirjoittamisesta puhuttaessa sähköposti on ensimmäinen mieleen tuleva asia. Kartan valmistamiseen liittyvä työ koetaan kalliiksi ja aikaa vieväksi, vaikka itseasiassa kartan tekemisellä ja sähköpostin kirjoittamisella ei työmäärän ja osaamisen näkökulmasta ole paljoa eroa työvälineen käytön näkökulmasta.

Kuten kirjoitetussa tekstissä, niin myös kartassa työvälineen sijaan sisältö on merkitsevässä roolissa. Kaupasta voit ostaa erilaisia kyniä, mutta hyväksi kirjoittajaksi tuleminen vaatii paljon enemmän. Voit myös ostaa paikkatietoalustan, jonka ansiosta kollegasi ja sinä voitte löytää, käyttää, tehdä ja jakaa karttoja millä tahansa laitteella ja missä tahansa, mutta vaikka voisittekin tehdä kaiken tämän niin mitä karttasi kuvaisivat ja kuinka luotettava viesti olisi?

Hyväksytään siis, että karttojen löytäminen, käyttäminen, tekeminen ja jakaminen onnistuu keltä tahansa nykyaikaisella paikkatietoalustalla vieläpä niin, että kustannuksetkin ovat murto-osa siitä mitä ne olivat esimerkiksi 2 vuotta sitten. Keskustelun keskiöön jää tällöin karttojen sisältö. Jos voisit kuvata mitä tahansa kartalla, niin mitä se olisi? Oman kotitalosi ja kesämökkisi jälkeen kiinnostava kartta voisi kuvata asiakkaiden, kilpailijoiden ja omien joukkojen sijaintia, tai ehkäpä olet kiinnostunut siitä kuinka paljon tontit maksavat eri puolella Suomea ja minkälainen palvelurakenne niiden ympärille on muodostunut. Tai kenties sinulle arvokkain kartta kertoo joka kuukausi automaattisesti kuinka nopeasti omistamasi metsä kasvaa eri alueilla.

Tärkeä havainto on, että karttojen arvo on subjektiivista ja että arvon löytäminen paikkatiedosta edellyttää tähän perehtymistä organisaation toiminnan näkökulmasta. Karttaa varten tarvittava data on jo olemassa ja saatavilla. Se sijaitsee omissa liiketoimintajärjestelmissäsi ja sitä tuottavat myös viranomaiset. Valtaosa datasta on avointa ja maksutonta! Työvälineet, ja data ovat olemassa. Tarvitaan vain hieman aivotyötä ja innovatiivisuutta sisällön kehittämiseen.

Omaksu uusi ajatus siitä, että sinulla on mahdollisuus hyödyntää juuri sellaisia automaattisesti päivittyviä interaktiivisia helposti löydettäviä, käytettäviä ja jaettavia karttoja liiketoiminnassasi kuin tahdot ja suunnittele muutaman tällaisen kartan sisältö. Tämän jälkeen pyydä valitsemiltasi FLIC:n jäseniltä apua toteutukseen. Yllätyt siitä, kuinka vaivattomasti kaikki tapahtuu tämän jälkeen, kuinka nopeasti kartat ovat käytössäsi ja kuinka paljon arvoa koko organisaatiosi saa kartoista.

Jukka Rouhe

Kirjoittaja on Esri Finlandin toimitusjohtaja

Valintoja, onnea ja yhteistyötä – paikkatieto voi olla kasvuala

Hetki on tässä ja nyt. Teknologia on valmiimpaa kuin koskaan. Digitalisoituminen on etenemässä hurjaa vauhtia alalle kuin alalle. Tiedon määrä räjähtää käsiin ja sen ymmärtäminen, hallitseminen, käyttäminen ja ylläpitäminen tarvitsee parempia menetelmiä. Sijainti on ylivoimainen mahdollisuus ymmärtää, hallita, käyttää ja myös ylläpitää tietoa. Kun tiedolla on sijainti se muuttuu paikkatiedoksi. On arvioitu että vuosikymmenen loppuun mennessä 100% datatransaktioista, siis tiedonvälityksestä, sisältää sijainnin. Kun nyt luet tätä pakinaa, on sijaintisi muidenkin tiedossa. Olettaen että lukutapahtuma on digitaalinen. Onko se?

Yhteiskunnan rattaita pitää liikkeessä elinkeinoelämä. Agraariyhteiskunnan aikana uudella mantereella 90% BKT:stä luotiin maatalouden parissa. Teollinen vallankumous oli huipussaan joskus 1950-luvulla, jolloin 60% BKT:stä muodostui teollisen tuotannon luoman arvon pohjalta. Palvelut olivat jo tuolloin 30% BKT:stä ja maatalous oli puristunut 10%:iin. Tänään palvelut ovat jo saavuttaneet 80%:n tason, jättäneet teollisuudelle 19% ja maataloudelle enää yhden prosentin. Näin siis USA:ssa, mutta globalisaation ansiosta emme ole tästä kehityksestä jäljessä. Suomessa palvelutyönantajien liitto arvioi palveluiden osuudeksi nyt 75% BKT:stä.

Elämme siis palveluyhteiskunnassa. Mutta mitä on tapahtumassa palveluille? Palveluiden tehostuminen tapahtuu digitalisaation avulla eli tuttavallisemmin sanottuna ne muuttuvat sähköisiksi. Palvelusektorin arvoverkossa tämä näkyy paljon laajemmin kuin vain tuotteiden sähköisenä kauppana. Koko palveluiden tuotantoketju nojaa digitalisaatioon, prosessit ovat automatisoituja tai niitä ohjataan ja seurataan automaation keinoin. Ihmiset ja koneet keskustelevat digitaalisesti, koneet ovat älykkäitä robotteja ja osaavat kommunikoida niin toistensa, kuin ihmistenkin kanssa. Jopa media on osa tätä toimintahässäkkää. Ja tämän digitalisaation tuoman tehostamisen seuraava tehostaja on sijainti. Paikkatiedon mahdollisuus on palveluiden tehostamisessa.

Suomen taloustilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kunnossa. Julkisen sektorin kustannustaakka on aivan liian suuri verrattuna siihen tuottavuuteen, josta kustannusten kattamiseen kerättävät tulot eli verot saadaan. Vienti sakkasi. Kaikki tietää miksi. Hallitus pisti kasalle kehysriihessä erilaisia ratkaisuja, jolla Suomen velkaantumista pyritään hillitsemään. Mutta tosiasia on, että meidän on saatava palveluitamme kaupaksi kansainvälisille markkinoille selkeästi nykyistä enemmän. Jos siis haluamme elää edes sillä tasolla, jonka olemme saavuttaneet.

Viennin kasvattaminen luomalla kansainvälisesti kilpailukykyisiä paikkatietopalveluita on aito mahdollisuus Suomelle. Mahdollisuuden lunastamiseen tarvitaan montaa. Luonnollisestikin vientitoimintaa varten tarvitaan yrityksiä. Yritysten tuotteiden tulee kestää kansainvälinen kilpailu niin tuotteiden ominaisuuksien, kuin hintojenkin puolesta. Tuotteita pitää myös osata markkinoida ja myydä. Tuotteita kehittämään tarvitaan osaajia. Osaajien pitää ymmärtää niin teknologia kuin palveluiden tuotteistamisenkin taidot ja menetelmät. Osaamisella tulee olla vankka pohja. Jatkuvasti kehittyvä teknologia vaatii tutkimus- ja kehitystoiminnan kaikki tasot. Kehittyvät yritykset tarvitsevat siis toimivan koulutusjärjestelmän sekä yrityksiä palvelevan tutkimustoiminnan. Kaikki nämä meillä on, mutta käytämmekö niitä oikein? Koulutammeko oikeita osaajia? Tutkimmeko oikeita asioita? Kehitämmekö oikeita tuotteita?

Kansainvälistyminen tarvitsee myös kehittyneet ja koetellut tuotteet. Tuotteilla pitää olla käyttäjiä, jotta ne ovat uskottavia. Tuotteita pitää käyttää aikuisten oikeasti, jotta ne voivat kehittyä ja olla globaalisti kilpailukykyisiä. Paikkatieto on mukana julkisen sektorin toiminnan digitalisaatiossa. Julkisen sektorin kustannustaakkaa pystytään jo nyt hillitsemään ottamalla käyttöön paikkatietoon perustuvia menetelmiä. Kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on luonnollisesti elintärkeää, että kansainväliseen levitykseen tähtäävät yritysten tuotteet ovat Suomessa mahdollisimman laajasti niin elinkeinoelämän kuin julkisen sektorinkin käytössä. Paikkatiedon vientimahdollisuudet tarvitsevat siis julkista sektoria mukaan yhteistyöhön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olin tässä viikolla eräässä asiantuntijaseminaarissa, jossa eräs alan tunnettu tutkimuslaitoksen edustaja kertoi uudesta organisaationsa tarjoamasta innovaatiosta. Tutkimuslaitos on tuottanut palvelun, jonka avulla käyttäjät saavat käyttöönsä paikannusvälineissä paremman sijaintitarkkuuden. Palvelun tuottamisen myyntiargumentti kyseisessä tilaisuudessa oli sanasta sanaan: ”aikaisemmin tällainen palvelu on pitänyt ostaa yrityksistä” – jotka siis ovat jo tarjonneet kyseistä samaa palvelua maksua vastaan! Tutkimuslaitoksen innovaatio on siis tarjota verovaroin palvelua, joka jo on saatavilla yrityksiltä. Väistämättä tulee mieleen, että vielä on tehtävä todella paljon töitä, ennen kuin Suomesta voi tulla kansainvälisillä markkinoilla palveluita tarjoava maa, jossa tutkimuslaitokset ovat osana arvoketjua tuottamassa edistyksellisiä ja kilpailukykyisiä vientituotteita.

Jotta tavoitetilaan, käsillä olevan digitalisaation murroksen luomiin paikkatietoalan vientimahdollisuuksiin päästään mukaan, tarvitaan montaa. Markkinat ovat laajat ja kaikkia tarvittavia tuotteita emme pysty kehittämään. Meidän on tehtävä onnistuneita valintoja, tehtävä lujasti työtä asian eteen ja oltava vielä todennäköisesti onnekkaitakin. Yhteisen tavoitetilan hahmottamiseen ja tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan siis kaikkia. Tarvitaan yrityksiä, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja julkisen sektorin käyttäjäorganisaatioita. Hetki on tässä ja nyt. Kuka lähtee mukaan?

Juha Saarentaus

Kirjoittaja työskentelee Sito Oy:ssä liiketoimintajohtajana

Maanmittarista tuli geoinformatiikko!

Teknillinen korkeakoulu on paikka, jonka me maanmittaustekniikan diplomi-insinöörit muistamme rakkaana opinahjonamme. Viime vuosien yliopistomaailman myllerryksessä kaikki on pantu uusiksi. Teknillistä korkeakoulua ei enää ole. Sen sijaan pitää puhua Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta ja maankäyttötieteiden laitoksesta.

Eikä tässä vielä kaikki! Syksyllä 2016 myllerrykset jatkuvat ja opiskelu jaetaan yhdeksään uuteen maisteritason ohjelmaan, joista yksi on Geoinformatiikka. Se sisältää geodesian, fotogrammetrian, kaukokartoituksen, geoinformaatiotekniikan ja kartografian opinnot. Perinteisestä maanmittarista tulee siten geoinformatiikko.

Olin aivan viime vuosituhannen lopun nurkilla jossakin työryhmässä kommentoimassa sen aikaista suunnitelmaa opintojen uudistamiseksi. Maailma ei ole mielestäni muuttunut paljoakaan viidessätoista vuodessa. Silloin tärkeätä oli turvata perinteisten, maanmittausalan eri osa-alueet taitavien opiskelijoiden koulutusmahdollisuudet, nostaa maanmittausalan houkuttelevuutta opiskelupaikkana ja kehittää opiskelun sisältöä paremmin nopeasti muuttuvan työelämän tarpeita vastaavaksi.

Maanmittaustekniikan osasto katosi nimenä 1990-luvun lopulla, mutta alaa on voinut koko ajan opiskella milloin minkäkin nimisen osaston alla. Koulutusmahdollisuudet lienee siis turvattu, mutta onko maanmittausala houkutteleva vaihtoehto tämän päivän nuorelle? Paikkatiedot ovat jatkuvasti mediassa ja paikkatietojen hyödyntämismahdollisuuksia esitellään TV:n uutislähetyksissä. Paikkatiedot ovat arkipäiväistyneet ja kiinteä osa tämän päivän yhteiskuntaa. Kysynkin, miksei uuden opinto-ohjelman nimeksi tullut paikkatietotekniikka? Opiskelumahdollisuuksien markkinointi olisi tehty paljon helpommaksi!

Onneksi meillä geoinformatiikan diplomi-insinööreitä tarvitsevilla työnantajilla on mahdollisuus vaikuttaa uuden opetuksen sisältöön ja kertoa millaista osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa. Keskustelutilaisuus aiheesta järjestetään keskiviikkona 9. huhtikuuta 2014 klo 14.00 – 16.30 entisessä TKK:n hallituksen istuntosalissa osoitteessa Otakaari 1 (entinen TKK:n päärakennus, 3. krs). Ilmoittautumiset 4.4. sähköpostiin salla.multimaki@aalto.fi. (Menisin itsekin paikalle, mutta olen silloin jo kauan sitten varatulla työmatkalla)

Mikko Salonen

Kirjoittaja työskentelee Blom Kartta Oy:n toimitusjohtajana

PS: Muistetaan näin kesän kynnyksellä vastuumme opinnäyte- ja kesätyöpaikkojen tarjoamisessa geoinformatiikkaa opiskeleville nuorille!

Sähköä ilmassa?

Kun sähkö aikanaan keksittiin, tuskin arvattiin, mitä seurauksia sillä tulee olemaan. Koko teollistunut yhteiskunta on rakentunut pitkälti sähkön varaan, ja tänä päivänä olemme entistä enemmän riippuvaisia erilaisista sähköisistä vempaimista. Välttämättömän lämmön ja perusteollisuuden lisäksi pippurimyllytkin pyörivät jo sähköisesti. Klassisin turhake lienee nenäkarvaleikkuri.

Mitenköhän ihmiset muutama vuosisata sitten olisivat asian ymmärtäneet, jos heille olisi sanottu, että palvelutkin tulevat sähköistymään? Todennäköisesti he olisivat pelästyneet ja juosseet karkuun? Sähkön vaarallisuus oli jo havaittu, eikä ihme, onhan sähköä käytetty jo vuosia myös ihmisiä vahingoittavaan tarkoitukseen.

Liekö sitten noilta ajoilta perua, että sähköiseen asiointiin suhtaudutaan hieman penseästi ja ehkä myös peläten? Johtuuko suhtautuminen siitä, että pelätään sähköisen asioinnin mukanaan tuomia muutoksia ja rutiinien rikkoutumista? Vai onko vain niin, että sähköisen asioinnin hyötyjä ei nähdä, koska prosessit noudattelevat perinteisiä toimintamalleja.

Niin tai näin, sähköinen asiointipalvelu on nykypäivää. Meille paikkatiedon ammattilaisille tämä tarkoittaa huikeaa mahdollisuutta. Ovathan kaikki palvelut tavalla tai toisella sijaintiin kytkettyjä. Esimerkiksi suunnitteluun ja rakentamisen aikaiseen toimintaan paikkatieto tuo tehokkuutta. Ja kun uusi asuinpaikka vihdoin löytyy tai valmistuu, paikkatiedon avulla on helppo tutustua uuteen ympäristöön ja löytää ominaisuustietoa ympäröivästä yhteisöstä.

Koska tietomäärät verkossa kasvavat koko ajan, mahdollistaa tietojen yhdistely tulevaisuudessa enemmän ja enemmän tietokokonaisuuksia, joita voidaan palveluita kehittäessä käyttää. Myös perinteinen viranomaisasioiminen alkaa olla jo kohtuudella sähköistetty, ja vauhti tuntuu kokoajan kasvavan. Hyvä näin.

Luomalla kotimaahan hienoja asiointipalveluita avautuu myös suomalaiselle paikkatietoalan osaamiselle mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Ja tätä mahdollisuutta meidän tulee vaalia pitämällä huoli siitä, että toimimme markkinalähtöisesti. Ylhäältä ohjatut ”yksipalvelukaikille”-ratkaisut eivät tule viemään yhteiskuntaamme tässä asiassa eteenpäin, vaan sopiva kilvoittelu pitää toimijat aktiivisina ja innokkaina kehittämään omista ratkaisuistaan entistä ehompia.

Miksiköhän muuten verkkoasioinnista käytetään nimitystä sähköinen asiointi?

Mike von Wehrt

Kirjoittaja työskentelee toimialajohtajana Tekla Oy:ssä (Infra & Energy, Julkishallinto)

Hyvä paha paikkatieto ja niksit paikkatietopeikon kesyttämiseen

Edward Snowdenin paljastettua, miten isossa maailmassa myös sijaintitiedot ovat vapaata riistaa uteliaille silmille, moni säikähti ja kävi nappaamassa vikkelään pois päältä puhelimen paikannustoiminnot. Mutta moni palautti ne pian myös takaisin. Elämä nyt vaan on hauskempaa ja helpompaa karttasovellusten sekä muiden sijaintia hyödyntävien appsien kanssa.

Lapsena meitä peloteltiin hammaspeikoilla. Sellaiset sai huuhdottua pois fluoritahnalla ja napakalla otteella hammasharjasta. Mutta miten hallitaan paikkatietopeikkoa, sen hyötyjä ja riskejä?

Yksityiselämässä jokainen tekee omat ratkaisunsa siitä, miten vapaasti oman sijaintinsa haluaa muille jakaa ja miten sijaintitietoja yleensäkin hyödyntää. Liike-elämässä näillä valinnoilla voi kuitenkin olla vaikutuksia, joita ei heti tulisi ajatelleeksi.

Monelle meistä työpuhelin on myös vapaa-ajan puhelin. Sillä lähetellään viestit naamakirjaan ja korkataan ravintoloita. Mutta kuinka monen yrityksen tietoturvapolitiikassa on uhrattu ajatustakaan sille, mitä työntekijöiden sijaintitiedot some-maailmassa kertovat yrityksen asioista?

Mietitäänpä esimerkiksi Nokian Android-puhelinten kehitystä, joka pysyi hyvin salassa. Entäpä jos olisit tiennyt, keitä Nokian puhelinkehittäjät ovat ja olisit heidän seuraajansa somessa? ”Erkki kommentoi käyttäjän Tuukka viestiä kohteessa Mountain View, California”. Taas. Katsotaanpa, mikä siellä sijaitsee.

Vaikka Erkin vierailut Googlen pääkonttorilla ovat nyt fiktiota, vastaavia esimerkkejä tuttujen sijaintitietojen kyvystä kertoa ilmassa olevia työkuvioita löytyy hetkessä. Ketkä ovat tavanneet ja missä.

Paikkatiedon jakamisen pelko, jota kutsun paikkatietopeikoksi, on siis ihan ymmärrettävää. Tämä peikko on onneksi melko helposti kesytettävissä. Ohjeistuksella ja avoimella keskustelulla pääsee pitkälle. Jo asian tiedostaminen auttaa paljon. Sijainnin jakamista sosiaalisessa mediassa ei tarvitse kieltää, mutta työmatkoilla on hyvä tiedostaa, miten paikkatieto jättää seurattavan jäljen.  Tämä mielessä voimme iloisesti jatkaa mobiilipaikkatiedosta nauttimista.

Emmi Jouslehto

Jutun kirjoittaja vastaa CGI:ssä paikkatietoliiketoiminnasta. CGI tarjoaa asiakkailleen kattavasti kaikki paikkatietoalan palvelut – tietoturvaa unohtamatta.